lauantai 19. huhtikuuta 2014

Vuorten sylissä

Noniin, sitten takaisin järjestykseen. Viimeksi oltiin Hiroshimassa ja Miyajimassa. Sieltä matka jatkui Shikokun saarelle ja sen kohuttuun ja kehuttuun Iya Valleyhin. T bongasi tripadvisorin special accomodations sivujen ykkösenä keikkuvan pikkuisen ryokanin nimeltä Ku-Nel-Asob ja varattiin sieltä majoitus pariksi yöksi. Sitten vaan junalla keskelle vuoria syrjäiseen pikkukylään nimeltä Oboke.

Obokessa oli lähinnä yksi pieni ruokakauppa ja keskustassa ehkä kuusi taloa sen ja aseman lisäksi. Paikalliset tuskin osasivat sanaakaan englantia, mutta olivat sitäkin ystävällisempiä. Kun meidän piti asemalta soittaa ryokanin isännälle Norille saadaksemme kyydin perille ja totesimme että ainoa paikan kolikkopuhelin ei toimi, riensivät aseman kahvilaa pyörittävä pikkuinen mummo ja  asemalla sattumalta hengannut hampaaton pappa kilvan apuun. Aseman ihana rouva soitti puolestamme Norille ja kun ostin häneltä kiitokseksi teetä, tahtoi hän antaa tuplasti teen hinuaisen keksipaketin kaupanpäälle. Ja kun odottelimme kyytiä, toi papparainen meille ensin kourakaupalla paistettua kanaa ja sitten riisipalleroita ilmeisesti omista eväistään. Olisi tarjonnut vielä kahviakin, mutta Nori ehti siinä vaiheessa paikalle.

Itse Iya Valley on pitkä ja kapea, jyrkkäseinäinen laakso, jonka molemmin puolin kohoavat jylhät vuoret. Pohjalla virtaa kirkas joki, joka hetkittäin yltyy pieniksi koskiksi. Joen varrella on sitten pieniä kyliä, ja erilaisia pieniä nähtävyyksiä, tunnetuimpina kazurabashit eli viiniköynnöksistä tehdyt  riippusillat joen yli. Maisemat olivat huikeat ja piskuiset serpentiinitiet kylien välillä hauskoja.



Ku-Nel-Asob oli yhdeltä serpentiiniltä haarautuneen pienemmän tien päässä oleva lähes satavuotias yksikerroksinen pieni talo, jonka vieressä Nori itse asui. Ryokanissa oli vain kolme tatamilattiaista äärimmäisen perinteistä vierashuonetta, yleinen tila mataline japanilaisinen pöytineen ja wc-tilat, sekä takahuoneessa keittiö, jossa Norin vaimo ja toinen nainen valmistivat ateriat. Suihkuja ei ollut, mutta diiliin kuului että tarvittaessa Nori heitti meidät muutaman kilometrin päähän hulppeaan 
hotellin yhteydessä sijaitsevaan onseniin kylpemään. Talon seinät olivat lasia (ennen ilmeisesti paperia), jonka eteen yöksi vedettiin puiset luukut. Lämmitys hoidettiin pienillä kaasulämmittimillä ja keittössä leimusi avotuli. 

Ku-Nel-Asobin keittiö on jo itsessään mainitsemisen väärti. Siellä loihdittiin käsityämättömän herkulliset makrobioottiset ja vegaaniset, twistaten japanilaiset aamiaset ja illalliset norin vaimon ja
sen toisen naisen toimesta. Tarjottimet notkuivat toinen toistaan kauniimpia pieniä ruoka-annoksia,
mutta kaikki upposi viimeistä murua myöten. Vaikka osa japanilaisista ruoista on aika erikoisia näin länsimaiseen makuun, oli tuolla kaikki jotenkin käsittämättömän hyvää.


Vaikka majoitus oli vähän kalliimpi, oli se ehdottomasti hintansa väärti: loistava ystävällinen englannin kielinen palvelu, upeat ateriat kahdesti päivässä, ryokanin huikea näkymä laaksoon aj vuorille sekä onsen joelle aukevine ulkoaltaineen -huikea paikka!




Muuten Iya Valley oli vähän ylimainostettu juttu. Sihisten turisteja Kazurabasheilla, kehnot kulkuyhteydet kaikkiin muihin nähtävyyksiin (busseja meni muutaman kertan päivässä kyllä, mutta monet kohteet olivat muutaman kilometrin päästä pääserpenttiiniltä, jolla bussit kulkivat). Haikkaamaankaan ei tähän aikaan vuodesta vielä päässyt, koska vuorilla oli vielä lunta. Ja meille sattui vielä aamusta iltaan ainoaksi kokonaan IyaValleyssa viettämäksemme päiväksi.



Mutta eipä hätää, bussilla random paikallishistoriamuseoon, sieltä kepeä 13km kävelyretki sateessa seuraavaa bussia odotellessa sopivasti kohdalle osuvalle pysäkille, lounas paikallisessa toast-
ravintolassa paikallisia viihdyttäen (hyvää duunia ilmeisesti:saimme taas lajaksi pikkuleipiä). Ja sitten vielä onseniin ennen täydellistä ähkyillallista. Oli kivaa!


2 kommenttia:

  1. Mahtavia kokemuksia. Noissa maisemissa sadesäälläkin otetut kuvat on upeita. Odotamme innolla Kioton kokemuksia, kultainen temppeli jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sade oli vaan kiva lisä eksotiikkaan! Vaik ei nätimpikään keli ois haitannut..

      Poista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.