maanantai 7. huhtikuuta 2014

Viimeinen viesti Tokiosta

Lauantaiaamuna heitettiin hyvästit Tokyo Ryokanin isännälle ja emännälle (voin muuten ihan vilpittömästi suositella paikkaa:edullinen, todella siisti, rauhallisella hyvällä sijainnilla ja isäntäväki ystävällistä ja hyvää englantia mielellään puhuvaa +sisustus perinteiseen japanilaiseen ryokaniin sopiva). Napattiin luotijuna Shinkansen kohti eteläistä Kyushun saarta ja Fukuokaa, mutta niistä seuraavassa postauksessa. Tässä vielä viimeiset (kuva)fiilistelyt Tokiosta.



Sadepäivänä käytiin ihmettelemässä uusinta ja tulevaa teknologiaa innovaatiomuseossa ja hulppeassa Sony buildingissa. Museossa oli mm. Asimo-ihmisrobotti ja sellainen rapsuteltava robottihylje, jota Suomeenkin suunniteltiin yksinäisten vanhusten kaveriksi. Olen aina suhtautunut ko. Ajatukseen  todella skeptisesti; ei kai kukaan täysijärkinen jaksaisi jollekin leluhylkeelle tosissaan jutella tai saada siitä seuraa. Mutta kuinkas kävikään, kun T ihmetteli teknologian kehitystä allekirjoittanut palasi yhä uudestaan rapsuttamaan ihmehyljettä, joka lasikopistaan otti kontaktia paijaajaansa katsein ja elein.






Japanilaisesta teknologiasta ja kehityksestä puheenollen: yksi syy miksi Tokio ei oikeastaan tunnu suurkaupungilta, on että täältä puuttuu savusumu smog ja liikenteen melu. Melkein kaikki autot ovat pieniä sähköautoja, jotka ovat sekä hiljaisia että pakokaasuttomia -jes, hyvä japsit! Eivätkä kohteliaat japanilaiset tietenkään myöskään tööttäile tai muuten mekasta liikenteessäkään. Lisäksi kaikenikäiset ihmiset pyöräilevät paikasta toiseen; pyörän selässä näkee niin haalariasuisia duunareita kuin korkkareissa polkevia pukunaisiakin. Ja mikäs täällä on pyöräillessä, kun kaikkialla on pyöräkaistat ja isoja hyviä pyöräparkkeja. Tästä voitaisiin kyllä Suomessa ottaa oppia!

Ja sitten enää pari kuvaa Tokyo Towerista, jotta päästään elämässä eteenpäin. Näsinneulalle on näköjään olemassa haastajia...



Terkuin J jo jossain ihan muualla (kylpyläkaupunki Beppu)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.