Ohoi, täällä taas!
Olen jo useamman kerran aloittanut kirjoittamisen, ja sitten on tullut keskeytys -kauppareissu, kyläreissu, reenit... aina tulee jotain. Mutta onpa monta alkua ja ajatusta, joita jatkaa inspiraationpuutteen hetkellä. Tämäkin teksti on syntynyt monen lyhyen kirjoitushetken tuloksena.
Päivän otsikko on lainaus biisistä, jota popittelin kuulokkeista, kun pyöräilin viime viikolla töistä kotiin. Hyvä syke. Tykkäilen fiiliksestä, joka biisissä on. Ja tuo kysenen laini, olkoon päivän mietelause. Viimeksi kuluneiden ja ehkä tulevien viikkojenkin teema. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Vaikka sataisi kuin saavista kaataen ja ketjut tippuisi ja taksi loiskauttaisi ohi ajaessa tsunamin niskaan... Pidän kii siitä mikä hymyilyttää.
Töissä iskee välillä uupumus ja joskus edellä mainittu 14km työmatka tuntuu pitkältä, mut kun sen on viipottanut pyörällä, elämä on enemmän kuin mukavaa. Ihan hirveästi ei iltaisin jaksa puuhata, monasti vaan kotoillaan. Syödään hyvin, ulkoillaan T:n kameran kanssa, luetaan ja loikoillaan.
Jottei ihan laiskotteluksi menisi, otin ja aloitin uutena harrastuksena thainyrkkeilyn. Rakastan kunnon reeniä ja uuden oppimista. Tatamin (vai onko se molski vai mikä?) jalkapohjiin hiettämät rakot ja rystysten mustelmatkin vain kertovat, että jotain on tehty.
Pariin otteeseen on ehditty kiville ja kallioille ennen sateen alkamista, hierottu kämmeniä graniittiin ja yritetty ylemmäs. Huomaa kyllä, ettei ole hetkeen tullut boulderoitua. Mutta nytpä tulee. Kesän lopulla on saletisti jo paljon iisimpää!
Toissa viikonloppu oli ensimmäinen Saaressa. On se villi paikka; heti veneestä päästyämme törmäsimme kolmeen valkohäntäpeuraan, jotka meitä väistääkseen juuri ja juuri viitsivät pusikon puolelle hypähtää. Mökin rantakallioille kertyneiden lammikoiden sammakonpoikaset yllytti nostalgisoimaan kultaista lapsuutta, kun pohjoisen mökiltä keräsin joka päivä ämpärin nuijapäitä täyteen ja illalla vapautin takaisin lätäkköön nukkumaan. Loputtomasti riitti riemua pikkuötököistä. Edelleen on sammakonpyydystystaidot tallella ja nuijapää kutittaa kivasti kämmenellä.
Ja hei Saaresta puheen ollen: Aika mageeta hurauttaa maanantaiaamuna veneellä töihin!
Tästä se alkaa!
Puhumattakaan ihanista uusista ja vanhoista ystävistä, joita on pitkästä aikaa ollut tilaisuus treffata. Ja torikahveista! Oispa viikossa enemmän päiviä!
Ja miljoona-miljoona-miljoona vuotta oon onnellinen
Päivän biisi: Solonen & Kosola - Miljoona vuotta
