keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

The end?

Ihana olla Suomessa. Täällä aamut on raikkaita ja lautasella ruisleipää ja kunnon juustoa. Kielen päällä sulaa salmiakki ja hanavettä voi juoda huoleti. Mageeta! Ja täällä on omat ihmiset, kodit, metsäpolut ja mökki. Sekä tietysti Hertta.


Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle jo kohta 2 viikkoa sitten, mutta aloilleen asettuminen onkin ihan eri juttu. T viihtyi paluumme jälkeen Suomessa vain alle vuorokauden ennen kuin jatkoi matkaa Kroatiaan kurssimatkalle. Itse jäin lomastatoipumislomailemaan Heinolaan ja Tampereelle.

Helleviikonloppu mökillä oli mukavan pehmeä lasku tavalliseen elämään ja Suomen kesään. Nokkosten kitkeminenkin oli paljon kivaa vaihtelua - etenkin, kun niistä tietää saavansa satoa tulevia lettuja, sämpylöitä ja keittoja varten (suosittelen!)   Järven pinta oli peilityyni, kun meloimme katsomaan naapurilahdelle laskeutuneita yhdeksää laulujoutsenta. Välillä kesäsade ukkoskuuroineen ropisi peltikattoon suvista soundia. Nyt reissussa oltuaan vasta tajuaa, kuin valoisia pohjoisen kesäyöt tosiaan ovat. Vaikka aurinko on laskenut, ei silti tule pimeä! Ja valkeina kukkivat puut vielä hohtavat omaa valoaan hämärään.

  

Oi, suvi suloinen!

Ja pim. Sade alkoi, ilma kylmeni ja asioita alkoi tapahtua. Suomi-elämä pyörähti vauhdilla liikkeelle ja teki lopputarinasta vähän luettelonomaisen.

Sittemmin olen heittänyt haikeita hyvästejä opiskeluaikojen kotikulmille Kalevassa, istunut iltaa mitä ihanimpien naisten seurassa ( - miten onkaan ollut ikävä teitä, ystävät!) ja tehnyt muuttoilmoituksen.  Pakannut Micraa Tampereella ja purkanut Micraa Helsingissä. Juhlinut T:n publiikkia upealla lounaalla Ravintola Sunn:issa. Pessyt lattian, asetellut ruusut ikkunalle pulloihin ja leiponut raparperipiirakkaa. Aloittanut työt. Ja asettunut kodiksi - meidän kotiin.





The end?



Tähän olisi hyvä lopettaa tarina - eikö?

Toisaalta.. Ei kai meidän matkanteko tähän lopu. Sitäpaitsi olen nauttinut kirjoittamisesta, vaikkei se aina ole aivan vaivatonta ollutkaan. Myös palaute on ollut pelkästään positiivista. Tavallaan siis tekisi mieleni jatkaa täällä kotimaassakin.  En kuitenkaan vielä tiedä, löydänkö täällä tarpeeksi aikaa tai aiheita kirjoittaa. Ehkä vasta aika näyttää. Ehkä aloitan alusta, kun matkamme jatkuu (blogin nimestä huolimatta) kohti pohjoista.

Tässä vaiheessa kuitenkin kiitos reissumme seuraamisesta! Meillä oli nastaa, toivottavasti teilläkin!



Ps. Jos jatkan, lukisitko ja mitä tahtoisit lukea?


3 kommenttia:

  1. Mää lukisin! Ja ihan kaikkea, arkea ja reissuja ja Herttaa ja mitä vaan :)

    VastaaPoista
  2. Lukijoita varmasti riittää, kynäsi on niin sujuva. Uusia päivityksiä odotellen.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva:rakkautta kirsikankukkien katveessa !

    VastaaPoista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.