Hei, ootteko te vielä siellä?

Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Täällä me ollaan edelleen! Tai siis täällä on vaihtunut monta kertaa, mutta me ollaan.. Just nyt El Nidossa, mutta välillä on tapahtunut niin paljon, et ei mennä asioiden edelle.

Okei, ekana Coron. Siellä oltiin viis yötä ja yhtä monta kuumaa ja onnellista päivää.

 Coron on aika rähjäinen pikkukaupunki, joka ilmeisesti hyvin pitkälti elää sukelluksen ja muun turismin varassa. Siellä ei ole hiekkarantaa, vaan puolet kaupungista on rantaveden/-mudan yllä jalkojen varassa ja sitten on satama, josta kymmenet pumpboatit suuntaavat ympäristön saarille, riutoille, hylyille ja muille sukelluspaikoille. Sähköt katkeavat pari-kolme kertaa vuorokaudessa epämääräiseksi ajaksi ja nettiyhteydet ovat vielä niitäkin epävakaampia. Taifuuni-Yolandan jälkiä näkyy edelleen jonkin verran.

Mutta siellä oli mukavaa! Ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka hyvää ja edullista, merellä oli kaunista, ja meidän Coronin koti Patrikin ja Tezzin Guesthousessa ihana. Tai siis huoneessa nyt ei ehkä ollut mitään erityistä, mitä nyt nousuveden loiske lattian alta välillä kuului kivasti. Mutta isäntä ja emäntä sekä perheen kaksi pitbullia ja Daddy-cat ottivat meidät niin lämpimästi vastaan, että tuntui enemmän kuin olisi kyläilemässä. Ja ruotsalainen siisteystaso oli tietysti erittäin plussaa. Puhumattakaan dippidy-dip-altaasta sisäpihalla, jonne illalla keräännyttiin höpisemään ja katselemaan tähtiä.

Mutta ettei nyt ihan menisi mainostamiseksi niin tehtiin ja nähtiin me muutakin. Joka aamu paettiin polttavaa, uuvuttavaa kuumuutta merelle joko islandhoppingin tai sukelluksen merkeissä. T pääsi sukeltamaan hylkyjä ja minä sukelluskurssille. Diveshopiksi valittiin useamman suosituksen jälkeen RocksteadyDiveCenter. Rastaväreineen ja rentoine tyyppeineen saksalaisen jämptillä meiningillä toimiva pulju oli hyvä valinta.

Kävi nimittäin niin, että meitsistä tuli kolmen päivän aherruksen jälkeen open diveri! Sukelluslisenssi kourassa on helppo hymyillä, vaikka kurrsin aikan selkä jumitti, korva kiukutteli ja ekalla matalan veden sukelluksella meinasi luovuttaminen olla lähellä. Sillä lopulta kaikki oli jo paljon helpompaa. Ja vedessä oli niiin upeeta! Voi jos voisin näyttää teille kuvat kaikesta! Barracuda-järven kuuman ja kylmän veden kerrokset, käsiä näykkivät catfishit, TwinPeaksissa kiven alla väijyvän naamioituneen krokotiilikalan jajajaja..

Olin vikalla sukelluksella niin innoissani, että huomiokyky kohdistui ainoastaan sukeltamiseen. T kävi välillä snorklaten vieressä kuvaamassa, enkä huomannut sitäkään. Ties mitä valashaita muuten meni ohi.

Iltapäivällä rantaan ja helteeseen (+35C) paluu oli aina karua merituulen jälkeen. Hiukan helpotusta tarjosi dippidy-dip (+34C) ja varjopaikoissa tuulettimien edessä piileskeleminen. Ja jääkaappikylmät mangot. Ja mangoshaket. Ja kylmät suihkut. Silti oli ja on koko ajan kuuma!

Ja sitten matka jatkui merelle: 5 yötä taophilippiinejä, autioita hiekkarantoja ja aaltoja. Oli haikeaa jättää Coron taakse, mut uusi seikkailu odotti.. Siitä lisää lähiaikoina.