lauantai 10. toukokuuta 2014

Tao Philippines eli kaikki paitsi purjehdus on turhaa! (Varoitus: sisältää sietämätöntä hehkutusta plus isoja ylisanoja)

Kun on ollut viisi päivää merillä matkaten veneellä halki aurinkoisen ja lähes koskemattoman paratiisisaariston, nähnyt toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja, viettänyt yönsä hiekkarannoille rakennetuissa bambumajoissa ja tutustunut melkein 30 mukavaan uuteen ihmiseen, on vieläkin hiukan vaikea koostaa kovin yhtenäistä ja objektiivista kokonaiskuvaa kaikesta.


Ehkä aloitan siitä mistä on kyse. Kaiken takana on kaksi nuorta lähes-arkkitehtiä, britti ja filippiino-britti, jotka ystävystyivät ja lähtivät seikkailemaan toisen kotimaahan. Pystyäkseen kunnolla kartoittamaan upeaa saaristoa El Nidon ja Coronin välillä, he ostivat puoliksi vanhan rämän veneen ja palkkasivat siihen paikalliset vedet tuntevan miehistön. Kuluja jakaakseen he huokuttelivat turistikylien baareista ja hostelleista hyviä tyyppejä reissaamaan kanssaan.

Kun matkalaisia oli enemmän, ei ollut enää mahdollista yöpyä kalastajakylien nurkissa, joten he päätyivät vuokraamaan kauneimpia paikkoja base campejaan varten. Ei myöskään tuntunut reilulta vain tulla töllistelemään toisten elämää, ostamaan kalaa ja työvoimaa pilkkahintaan ja olla antamatta vastineeksi mitään.

Siksi perustettiin Tao Philippines (Tao tarkoittaa ihmistä), joka edelleen vie ihmisiä seikkailemaan kauniiseen saaristoon, mutta myös samalla pyrkii auttamaan saarten väkeä elämään hiukan vankemmalla ja kestävämmällä perustalla. He ovat mm. perustaneet esikouluja lapsille, opettaneet tehokkaampia tapoja käyttää energiaa esim ruoanvalmistuksessa, kouluttaneet naisia mm. hieromaan ja ompelemaan, auttaneet taifuuni-Yolandan uhreja ja perustaneet esimerkillisen luomufarmin, jossa opetetaan paikallisia viljelemään maata tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin. Sekä tietysti he nykypäivänä myös työllistävät 300 paikallista, jotka samalla saavat koulutuksen työhönsä ja englannin kieleen.


Järjestö toimii lahjoitusvaroin, mutta myös jokaisen retken hinnasta osa menee tähän humanitääriseen projektiin. Kun siis jo ennen reissua törmäsimme netissä Taophilippinesiin, innostuimme ja varasimme paikkamme seikkailuun.


Meidän lisäksemme veneeseen nousi 21 muuta matkustajaa ja kuuden hengen filippiinomiehistö sekä vanha laivakoira-Tiger ja nuorempi laivakoirakokelas Birkhein (4kk). Tällä porukalla matkasimme saariston halki pysähdellen silloin tällöin snorklaamaan tai chillaamaa jollekin kauniille saarelle. Aika kului nopeasti ja mukavasti kannella lueskellen, maisemia katsellen ja ihmisiin tutustuen.

 



Yöksi pysähdyimme base campeihin, joihin oli rannalle valmiiksi rakennettu katetut lavat tai bambumajat yöpymistä varten. Nuotio syttyi ja hiekalla nostettiin lasilliset rommia ja ananasmehua auringonlakuja ihaillen. Yön laskeuduttua tähtitaivas ja veneenä taivaalla kelluva puolikuu olivat käsittämättömän kirkkaat. Ja rantavedessä hehkui fluoresoivaa planktonia, joka hiukan vettä sotkemalla yltyi kiilumaan entistäkin voimakkaammin.


Ruoka oli enimmäkseen todella hyvää! Nuori kokkimme taikoi laivan keittiössä ihan käsittämättömän monipuolisia ruokia tuoreista kasviksista ja hedelmistä ja kaloista, jotka oli joko kalastettu matkalla itse tai ostettu samana päivänä paikallisilta kalastajilta. Parasta oli juuri vedestä veneeseen nostetusta tonnikalasta valmistettu sashimi soijakastikkeella ja wasabilla - mieletöntä!



Päästyämme Coronin kaupungin aluevesiltä eteenpäin, saarilla ei enää tullut vastaan resorteja ja sukelluspursia vaan ainoastaan harvakseltaan satunnaisia kalastajia. Yhtenä päivänä poikkesimme pieneen kalastajakylään, jonka ainoan tien poikki kirmailivat niin lapset, koirat, kuin kananpojatkin. Pienten talojen seinustoilla kuivui verkkoja ja kalansaaliita ja pihoilla puuhaili hymyileviä ihmisiä. Joka tupaan näytti mahtuvan koko suku sulassa sovussa.

Nyt pari yötä puhtaissa lakanoissa tuulettimen alla ja suihkun jälkeen nukuttuaan, koko reissusta on vain positiivista sanottavaa ja on vaikea lakata hehkuttamasta kuinka upeaa oli. Rehellisyyden nimissä myönnän kuitenkin, että paratiisisaarilla on myös kämmenen kokoisia hämähäkkejä, vessa vedetään ja iltapesu hoidetaan kauhomalla ämpäristä kylmää vettä päälle ja että tropiikissa kuumuus on todella kuumaa, etenkin ilman tuuletinta moskiittoverkon alla nukkuessa.

(Ja sairastinpa ensimmäisen reissutautinikin viettäen puolitoista vuorokautta jääteepaastolla, nukkumalla pahoinvoiden kannella ja riippumatossa. Mutta voisi sitä kai kurjemmassakin ympäristössä sairastaa. Ja taudista syytän sattumaa, en Taoa. )

Ja hei, meinasin melkein unohtaa mainita lentokalat, kuningaskalastajan, kaskaiden sirityksen, gekkojen huudot ja ne pienen pienet läpikuultavat ravut, jotka kipittivät rantahiekassa. Ja pikkuisen Birkhein-pennun tempaukset ja naskalihampaat. Puhumattakaan siitä, kuinka hauskaa on kuulla  kahdestatoista eri maasta kotoisin olevien vähintään yhtä monta maata kiertäneiden ihmisten tarintoita.




 Siis kokonaisuudessaan, viisi päivää Taon kanssa oli ihan huikeita!
Thanks a lot, Tao! 
Btw, lisää kuvia (koska blogger ei suostu niitä tänne ottamaan) galleriassa toisaalla tästä klikkaamalla.

1 kommentti:

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.