Corong Corongissa hyppäsimme aamuseitsemältä pakun kyytiin, rinkat heitettiin auton katolle ja vihdoin n. 7:40 siihen mennessä täyteen ahdettu auto starttasi matkaan halki vehreän Palawanin. Tie El Nidosta etelään oli mutkainen ja pätkittäin päälysteetön, mutta maisemat olivat kauniita. Ilmastoidulla pakulla pääsimme vain Roxakseen asti, jossa meidät avuliaasti ohjattiin ainoaan Port bartoniin lähtevään jeepneyyn odottamaan. Se oli ruosteettomilta osiltaan keltainen, ikivanha ikkunalasiton koulubussi, joka taas lastattiin kattopinta-ala mukaan lukien tupaten täyteen ihmisiä ja tavaroita. Sillä sitten köröteltiin 1,5 h kuoppaista pikkutietä Port Bartoniin. Matkalla rahastaja kävi keräämässä maksut kulkien liikkuvan auton katon ja ulkopuolen kautta, koska sisällä ei juuri mahtunut liikkumaan. Stuntman-ainesta.
Mutta niin, vihdoin saavuimme Port Bartoniin ja Deep Moon Resortiin. Tien puolelta piha ei näyttänyt miltään, mutta puutarhassa ja rannalla vaikutelma oli aivan toinen: palmuja, valkoista hiekkaa, kukkivia puita, kivat mökit aivan rannalla. Ja päärakennuksessa ihana iso katettu terassi, jonka lattia oli tummaa kiiltäväksi kulunutta lankkua ja kaiteissa bambupuiset tuulikellot kalisivat hauskasti tuulessa. Eikä siinä vielä kaikki, ensimmäinen tervetulotoivotus tuli selvällä suomenkielellä. Suomalainen Maija oli asunut Port Bartonissa jo toista kuukautta mm. ohjaten joogaa. Jotenkin heti tuli kotoisa olo!
Liityin aamuisin Maijan joogaharjoitukseen, kun T aamu-unisempana jäi vielä nukkumaan. Ihana pitkästä aikaa tehdä jotain fyysistä!
Riutalta käännettiin kokka kohti Deep Moonin omaa yksityisrantaa ja siellä sijaitsevaa käyttämättömänä olevaa pikku resortia. Mageeta, kun koko valkea ranta ja kaunis piha oli vain meidän. Sähköä ei ollut, joten kalat paistettiin avotulella (kunhan seurueen partiolainen ja venekuski olivat keksineet meille tulen) ja muuten myöhäiseksi lounaaksi oli Maijan leipää ja tuoreista avocadoista ja chilistä tehtyä guacamolea sekä salaattia ja hedelmiä. Melkoista lähiruokaa ja superfoodia!
Ainiin, siinä ruoanlaiton sivussa meitsi pääsi myös joogamalliksi Maijan kotisivujen kuvitusta varten. Oli hauskaa poseerata eri asanoissa ilta-auringossa, vaikka välillä touhu meni enemmän nauru- kuin hathajoogaksi. Mutta ainakin kuvista käy hyvin selville kuka on ohjaaja ja kuka oppilas.
Sadekausi on selvästi alkanut: joka päivä kuumimpaan aikaan iltapäivästä tulee kunnon kuuro ja hyttyset lisääntyvät. Alkaa olla aika jatkaa matkaa.
Upeita kuvia, edelleen. Nyt Suomessakin on helle :)
VastaaPoistaJee, kommentti tuli perille sinne Aasiaan ;) tämä ja edellinen anonyymiviesti tuli mummulasta. Vietetään täällä papan 86 synttäreitä!
VastaaPoistaTällä helteellä on aika luontevaa katsella teidän ihania reissukuvia.
Halauksia! T. Me (SUMSJo)
Ps. Luontokin odottaa teitä kotiin järkkäilemällätropiikin olot...Heinola 30,4 ja Muhos 28...varjossa.
VastaaPoista