perjantai 16. toukokuuta 2014

El Nido - punaisten auringonlaskujen ja oranssien turvaliivien kaupunki


Paluu ihmisten ilmoille El Nidossa tuntui samaan aikaan haikealta, oudolta ja helpottavalta: Muutakin ruokaa kuin kalaa, riisiä ja vihanneksia! Suihku! Tuuletin! Ihmisiä, ääniä, meteliä, roskaa?    Kaikki kivat ja kiinnostavat uudet tuttavuudet laivalta lähtivät kukin omiin suuntiinsa ja piti heittää hyvästit - Ehkä vielä joskus törmätään?

Myös muuten Fiilikset El Nidoa kohtaan olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta kaupunki oli selvästi järjestäytyneempi ja isompi kuin Coron ja maisemat rantaravintoloista merelle ja siitä jylhille saarille olivat upeat. Samalla kuitenkin turismia oli paljon enemmän. Oli saronki -ja matkamuistokauppaa, oli lukemattomia toistensa kanssa kilpailevia island hopping -yrityksiä. Ja sitten niitä (tai oikeastaan meitä) turisteja.


Majoituimme Corong Corongin kylässä hiukan varsinaisen kaupungin ulkopuolella kivassa Greenview resortissa, joka sijaitsi rauhallisella paikalla pitkällä valkealla hiekkarannalla. Puutarhassa ja rannan tuntumassa oli hyvä ziluttaa riippukeinussa kaikessa rauhassa. Illalla vuorten taakse laskeva aurinko värjäsi taivaan joka kerta huikein värein. Parhaimmillaan eräänä iltana istuin rannalla katsomassa yhtä aikaa komeaa ukonilmaa ja auringonlaskua samalla, kun lepakot suhahtelivat pään yli pitäen hyttyset loitolla. Villiä.










Välillä saimme yllemme trooppisen sadekuuron: lämpimän, lyhyen ja rankan. Kun auringosta ja helteestä oli nauttinut ja kärsinyt kolmisen viikkoa, oli ilman edes hetkeksi viilentävä sade enemmän kuin tervetullut. Tosin ilmankosteus oli jatkuvasti niin suuri, että mikään kastunut ei kuivunut ja kaikki kuivakin,vaatteista kirjoihin, kostui. Muita pieniä miinuksia muuten kovin rennoissa päivissämme Corong Corongissa ja El Nidossa, olivat kehno netti ja säännöllinen sähkön katkeaminen klo 06-14. Mutta ehkä parempi ajatella toisinpäin: olemme kehitysmaassa ja silti sähkö toimii säännöllisesti päivittäin ja nettiinkin pääsee, kun jaksaa odottaa!

Aika kului siis enimmäkseen relatessa, mutta yhtenä päivänä sorruimme innokkaan kauppamiehen tarjoukseen ja lähdimme island hopping -retkelle. El Nidoa ympäröivään Bacuitin saaristoon on tarjolla neljää erilaista kierrosta, joista jonkun suosituksen perusteella valitsimme C:n. Pakkauduimme 12 muun turistin kanssa pieneen pumpboatiin ja lähdimme matkaan. Maisemat olivat kieltämättä upeat: jylhiä kallioseinämiä, kirkasta turkoosia vettä, mangroverantoja ja valkeita hiekkoja vuoron perään.



Mutta mutta... Meihin oli alkanut iskeä temppeliväsymykseen verrattava saariähky.  Ja lisäksi samoihin kohteisiin suuntasi samassa järjestyksessä myös toistakymmentä muuta venettä matkustajineen, joten "Secret beach" ei enää ollut kovin salainen ja snorklatessa saattoi helposti saada joltakulta oransseissa turvaliiveissä kelluvista räpylästä päähän. Taon jälkeen rannat ja snorklaus tuntuivat muutenkin vähän nähdyltä jutulta, kun näissä paikoissa nyt ei ollut mitään ihan spesiaalia oranssien turvaliivien laumaa lukuunottamatta. Onneksi reissuun kuului myös poikkeaminen karulle kalliosaarelle, jolla sijaitsi hylätty pappiskoulu ja katolinen kappeli; tyhjenneen villan autioiden käytävien ja hämärien pölyisten huoneiden tutkiminen oli jännää, tuli ihan viisikkofiilis.





El Nidon positiivisia puolia olivat ehdottomasti ravintolat, joita oli paljon ja erilaisia ja yksi oikein hyväkin! Filippiineillä ruoka kun tahtoo keskimäärin olla joko suht keskinkertaista länkkäriruokaa; pizzaa, pastaa, burgeria tai sitten paikallista kalaa/lihaa/kanaa, vihanneksia ja riisiä hyvin hatarasti maustettuina. Mutta El Nidossapa oli ihan loistava Slovenialaisten veljesten pyörittämä italialainen ravintola kiviuuneineen kaikkineen. Ulkopuolella kiemurteli joka ilta pitkä jono ja mekin vietettiin kahteen kertaan puolisen tuntia odottaen sisäänpääsyä Altrovéen. Mahtavaa pizzaa, herkkupastaa, hyvää jätskiä ja hintalaatusuhteeltaan kelpo punaviiniä. Lahden Mamma Maria on kohdannut voittajansa.



Onneksi ei jääty pidempään El Nidoon, Altrovén ruoilla ja riippumatossa keinahdellen ois voinut aika pian ja mukavasti käydä rantakunnolle kalpaten.

2 kommenttia:

  1. Miten voittekaan sopeutua taas tavalliseen työläisarkeen kun olette hyvää vauhtia muuttumasa eväkkäiksi laiskiaisiksi...

    VastaaPoista
  2. Iih mitä ihania kuvia!! Tulee vähän Flashbackia omilta reissulta ;) on tuo vaan sitä omanlaistaan ihanaa, vaikken tätä nykyistä arkea vaihtaisikaan..

    Kommentina vaan: Toiset ne sentään on rantakunnossa :D t. Kuusiviikkoisen äippä ;)

    VastaaPoista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.