Sydäntalvi eli paluu helmikuuhun hetkeksi

Ihan käsittämätöntä kuinka meidän pestiä pohjolassa on enää kuukausi edessä! Vastahan me täällä aloitimme. Fiilikset on niin ristiriitaiset, että välillä itkettää täältä lähtöö ja välillä kaipuu takaisin etelään. Ja välissä sitten huokaillaan tätä ihanaa lappia, jossa talvi aina vaan jatkuu, kun muualla kiroillaan vesisadetta ja loskaa.

Kävin kuukausi sitten etelässä ja pakko oli ihmetellä, kuinka ihmeessä sinne harmauteen taas sopeutuu ensi talvena. Mutta se ei ole tämän hetken murhe, nyt nautitaan lumesta ensi vuodenkin edestä!

On nimittäin ollut paljon lunta ja lisää tulee koko ajan. Komeimmat tykyt rapisivat puista jo helmikuun alun myrskytuulissa, mutta maassa on metrinen hanki, jonka kannella kelpaa käpötellä lumikengillä.

Näin tämän vuoden puolella emme ole kerinneet kovin pitkälle vaellella. Kotitunturin rinteissäkin on riittänyt laskemista ja laduilla haastetta amatöörisuksijalle. Lisäksi meillä on käynyt kiitettävä määrä kevätvieraita; ihanaa että kaverit ja sukulaiset raahautuvat tänne pohjolan perille meitä moikkaamaan. Kiitos kaikki kävijät, oli huippua!

Ennen kuin alan fiilistellä keväthankia yhtään enempää, palaan vielä tämän postauksen verran kuvien osalta helmikuulle. Oli meinaan niin nättiä että! Suurin osa kuvista on ex tempore -lumikenkäilyltä Levin laelta niiltä hetkiltä, kun tykyt olivat vielä paikoillaan. Eikö ole mahtavia?! T kuvasi, meikäläinen kirmaili ihan täpinöissään hangella.

Sydän sykkii niin kovaa tälle maailmankolkalle. Lumelle ja oikealle talvelle. Tälläisen talven jälkeen kevätkin tuntuu varmaan aivan erilaiselta. Nyt siitä ei ole paljon tietoakaan, kun ulkona sataa nenäliinan kokoisia hiutaleita, mutta päivä on jo pitkä. Ja aurinko on täällä.

Ja kohta on kesä. En ehkä sittenkään jaksa odottaa sitäkään.